1950-luvulla Helsingin Työväen Säästöpankin antolainaus oli kasvanut reaaliarvoltaan kaksinkertaiseksi toista maailmansotaa edeltävään aikaan verrattuna. Lainananojien joukossa oli yhä enemmän omaa asuntoa hankkivia työläisiä. Pankin toimitusjohtajan J. Laherman oli kuitenkin vaikea hyväksyä tätä muutosta, ja hän torjui HTS:n osallistumisen asuntosäästötoimintaan. Laherma pelkäsi pankin joutuvan vaikeuksiin asuntolainojen kanssa, jos mahdollinen lama iskisi. HTS otti ensimmäiset asuntosäästäjät vasta Laherman seuraajan Mauno Koiviston johtajakaudella. Asunnonvälitystilille säästävälle HTS antoi lainan ja turvasi asunnon rahoittamistaan uudisrakennuksista.