SOTAVUODET JA JÄLLEENRAKENNUSKAUSI 1939-1948

Sota-aika oli koko maalle ankaraa aikaa. Sota verotti Helsingin Työväen Säästöpankin henkilökuntaa ja luottamusmiehiä. Syvärillä kaatui toukokuussa 1942 pankin asiamies, hovioikeuden auskultantti Väinö Kässi, jota J. Laherma piti mahdollisena seuraajaehdokkaanaan. Myös säästäjät ja rahalaitokset joutuivat kärsimään suuria menetyksiä. Sotavuosina HTS:n talletukset supistuivat tuntuvasti. Paniikkimielialan välttämiseksi pankit rajoittivat säästötileiltä nostettavien rahamäärien nosto-oikeutta. Sota-ajan loppupuolella tapahtui talletusten nimellistä kasvua, mutta säästöjen reaaliarvo hupeni kuitenkin nopeasti.

Jatkosodan aikana ilmapommitusten vaara oli Helsingissä suurempi kuin talvisodan aikana, koska neuvostoliittolaisilla oli käytössään Viron lentokentät. Pommitusten pelossa siirrettiin Helsingin Työväen Säästöpankin toiminnalle tärkeät obligaatiot ja tilikortit evakkoon Kiikan Säästöpankin tiloihin maaliskuussa 1944. Tämä oli juuri pahimpien ilmapommitusten aikaa. Koko jatkosodan ajan Helsingissä olikin ylläpidetty ilmasuojeluvartiointia ja tähän osallistuivat kaikki HTS:n kotirintamalla olevat miehet.

Sodanjälkeisinä vuosina Helsingin Työväen Säästöpankki muodosti säästö- ja liikepankkien joukossa poikkeuksen: sen talletukset alkoivat kasvaa muita pankkeja nopeammin. Maan jälleenrakennus ja sotakorvausteollisuus tarjosivat työtä HTS:n perinteisille tallettajaryhmille, rakennus- ja sekatyöläisille. Myös teollisuustyöväestön, erityisesti sotakorvausteollisuudessa työskentelevien metallityöntekijäin ansiokehitys oli suotuisaa. Vaikka HTS:n talletukset kasvoivat 4,5-kertaisiksi vuosien 1939 ja 1948 välisenä aikana, putosi niiden reaaliarvo puoleen. Säästäjän kävi sodan ja suurinflaation aikana huonosti: korkoa kasvaneen talletuksen ostoarvo 1948 oli vuoden 1939 alun rahanarvolla mitattuna vain 15 % säästöön pannusta rahamäärästä.