PULA-AIKA JA UUSI NOUSUKAUSI 1929-1938

Lamakauden vaikutus näkyi selvästi Helsingin Työväen Säästöpankin kehityksessä jo vuoden 1929 aikana. Työttömyys kouraisi syvältä varsinkin rakennus- ja sekatyöntekijöitä saavuttaen syksyllä 1929 joukkotyöttömyyden mitat. Nopeasti voimistuva oikeistoradikaalinen liikehdintä kohdistui voimakkaasti työväestöä ja sen järjestötoimintaa vastaan. Vuoden 1931 aikana pulakausi paheni edelleen. Rakennus- ja sekatyömiesten lisäksi työttömyydestä joutuivat kärsimään sellaisetkin ammattiryhmät, joita kausityöttömyys ei normaalisti koskenut, mm. jalkinetyöntekijät, ompelijattaret ja muut käsityöläiset. HTS:n talletukset vähenivät, otot lisääntyivät ja antolainaus supistui. Muita pahemmin pulakaudesta kärsineen väestönosan pankkina HTS menetti asemiaan muihin säästöpankkeihin verrattuna.

Ratkaiseva sysäys Suomen talouselämän elpymiselle saatiin puunjalostusteollisuudesta, tärkeänä osatekijänä vienti Englantiin. Myös kotimarkkinateollisuus ja maatalous nousivat lamasta vientiteollisuuden vanavedessä. Rakennusteollisuus sen sijaan elpyi hitaammin. HTS:n talletuskasvu käynnistyi pulavuosien jälkeen jähmeästi. Pankin asiakaspiiri kärsi muita pitempään pula-ajan seurauksista, työttömyydestä ja velkaantumisesta. Vasta vuonna 1934 talletukset osoittivat todellista pääoman lisäystä. Vuosien 1936 ja 1938 välillä HTS:n talletuskasvu oli erittäin suotuisa. Vuonna 1938 oli Helsingin Työväen Säästöpankin talletuskasvu (17,3 %) muiden säästöpankkien keskimääräistä talletuskasvua (12,7 %) nopeampaa. Säästötilin haltijoita oli säästöpankilla tuolloin liki 73 000, talletuksia lähes 266 miljoonan markan arvosta.