PANKKI TYÖNANTAJANA

Säästöpankkien toimihenkilöt eivät 1920- ja 1930-luvulla kuuluneet mihinkään ammatillisiin järjestöihin. HTS:n toimihenkilöistä ainoastaan kamreeri kuului Liiketyöntekijäin Liittoon. Vuonna 1957 HTS:n henkilökunta perusti Helsingin Työväen Säästöpankin Toimenhaltijat r.y.:n. Vuonna 1960 pankin henkilökunta liittyi Suomen Pankkimiesliittoon. Yritysdemokratian toteuttaminen nousi 1970-luvulla voimakkaasti esille, ja kesäkuussa 1975 Työväen Säästöpankin ja sen henkilökunnan edustajien allekirjoittaman sopimuksen mukaisesti kaksi henkilökunnan edustajaa sai läsnäolo- ja puheoikeuden pankin hallituksen kokouksissa.

Palkkataso HTS:ssa oli ennen toista maailmansotaa korkeampi kuin liikepankeissa. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina palkankorotuksissa oli noudatettu vain yleisiä korotuksia. 1950-luvun kuluessa HTS:n henkilökunnan palkkaus oli jäänyt jonkin verran jälkeen muiden helsinkiläisten rahalaitosten tasosta, mikä aiheutti tyytymättömyyttä työntekijöissä. Tosin työntekijöitä pyrittiin palkitsemaan erilaisin lisin, esim. maksamalla 1950-luvulla joulurahaa ja myöntämällä lahjapalkkio 20 vuotta pankin palveluksessa olleille. Määrävuosin korotettavaa palvelusvuosilisää alettiin maksaa HTS:ssa 1957.

Vuosilomakäytäntö vahvistettiin HTS:ssa vuonna 1927. Loman pituus vaihteli 10 ja 30 päivän välillä riippuen työntekijän palvelusajasta. Talviloma otettiin pankissa käyttöön 1937.

Eläkejärjestelyt hoidettiin 1900-luvun alkupuolella suurimmissa säästöpankeissa omia eläkelaitoksia perustamalla, näin myös Työväen Säästöpankissa. Vuonna 1936 HTS:n isännistö päätti pankin liittymisestä osakkaaksi Säästöpankkien Eläkelaitokseen ja pankin vakinaisten virkailijoiden vakuuttamisesta siinä.

Vuonna 1953 solmittiin HTS:n ja Työterveyslaitoksen välillä sopimus, joka mahdollisti pankin vakinaiselle henkilökunnalle Työterveyslaitoksen terveys- ja sairaanhoitopalveluiden käytön työnantajan laskuun. 1950-luvulla otettiin käyttöön myös kuukauden mittainen palkallinen äitiysloma.

Henkilökunnan virkistystoimintaa pankki tuki 1950-luvulla kustantamalla vuosittain työntekijöiden lomamatkoja. Kulttuuriharrastuksia pankki tuki tarjoamalla jokaiselle virkailijalle kaksi ilmaista teatteri- tai oopperalippua vuodessa.

Työväen Säästöpankin aloittaessa taipaleensa sillä oli vain kaksi virkailijaa, kamreeri ja kirjanpitoapulainen. Vuonna 1920 pankin virkailijoiden lukumäärä oli kasvanut viiteen. 1920-luvun lopulta vuoteen 1945 mennessä henkilökunnan määrä nousi vain neljällä, 26:sta 30:een virkailijaan. Koska henkilökunta oli pieni ja kaikki tunsivat toisensa myös työn ulkopuolelta yhteisiltä retkiltä, juhlista ja muista yhteyksistä, oli sinuttelu heidän keskuudessaan tavallista. Kuitenkaan konttorinhoitaja ei ajan tavan mukaan sinutellut oman konttorin naisvirkailijoita. Myös vanhempia kassanhoitajia oli sopimatonta sinutella, saati sitten toimitusjohtaja Lahermaa, joka koko pankille oli "Maisteri". 1950- ja 1960-luku oli pankin kasvun aikaa: 1950 virkailijoita pankissa oli 31, 1960 106 ja 1969 233. Vuoden 1970 joulukuussa tapahtuneen työväen säästöpankkien fuusion jälkeen syntyneen Suomen Työväen Säästöpankin henkilökunnan määrä oli 627 henkeä. STS:n henkilökunnan määrä oli korkeimmillaan 1989, jolloin työntekijöitä oli 1450.